ELL Päivi Lahti osoitti, että ruokamyrkytyksiä aiheuttavien Clostridium perfringens –kantojen epidemiologia on erilainen sen mukaan sijaitseeko enterotoksiinin tuottoa ohjaava cpe-geeni bakteerin kromosomissa vai sen kantamassa plasmidissa. Professori Hannu Korkealan tutkimusryhmässä tehty tutkimus julkaistiin PLoS ONE -lehdessä.
PLoS One. 2012;7(10):e46162. doi: 10.1371/journal.pone.0046162. Epub 2012 Oct 19
Comparative Genomic Hybridization Analysis Shows Different Epidemiology of Chromosomal and Plasmid-Borne cpe-Carrying Clostridium perfringens Type A.
Lahti P, Lindström M, Somervuo P, Heikinheimo A, Korkeala H.
Department of Food Hygiene and Environmental Health, Faculty of Veterinary Medicine, University of Helsinki, Helsinki, Finland.
Useilla ruokamyrkytyksiä aiheuttavilla C. perfringens –kannoilla cpe-geeni sijaitsee kromosomissa, mutta aiemmassa tutkimuksessaan Lahti et al. (2008) osoittivat, että myös kannat, joiden cpe-geeni sijaitsee plasmidissa, ovat merkittäviä ruokamyrkytyksen aiheuttajia.
Nyt julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin eri lähteistä eristettyjen kromosomaalisten, plasmidillisten sekä cpe-negatiivisten C. perfringens -kantojen geneettisiä eroja vertailemalla niiden genomeja DNA-mikrosirun avulla. Tutkitut kannat olivat peräisin eri tuotantoeläinten ja ihmisten ulosteista sekä puhdistamolietteestä, maanäytteistä ja ruokamyrkytystapauksista. Kromosomaaliset kannat erottuivat selvästi plasmidillisista ja cpe-negatiivisista. Erottelevat geenit liittyivät muun muassa myo-inositoli-, etanolamiini- ja sellobioosiaineenvaihduntaan. Mikrosirutulokset vahvistettiin kasvukokein.
Tulosten perusteella C. perfringens -kantojen eri cpe-genotyypeillä on erilainen kyky käyttää tutkittuja aineita ainoina energianlähteinään, mikä tuo uutta tietoa eri cpe-genotyyppien mahdollisista varastoista luonnossa. Plasmidilliset kannat pystyvät cpe-negatiivisten C. perfringens –kantojen tavoin käyttämään myo-inositolia ja etanolamiinia, minkä vuoksi ne sopeutuvat elämään monen tyyppisissä ympäristöissä, kuten suolistossa. Kromosomaaliset kannat eivät käytä myo-inositolia tai etanolamiinia, mikä rajoittaa niiden selviämismahdollisuuksia useissa kasvuympäristöissä. Kromosomaaliset kannat kuitenkin pystyvät käyttämään sellobioosia, mikä tekee niiden kasvun mahdolliseksi ympäristöissä, joissa on hajoavaa kasvimateriaalia. Tutkimuksen perusteella on todennäköistä, että plasmidilliset kannat aiheuttavat ruokamyrkytyksiä ihmisen välityksellä, kun taas kromosomaalisten kantojen reitti ruokaan liittyy kasviperäiseen materiaaliin.
Lisätietoja:
ELL Päivi Lahti
elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto
Eläinlääketieteellinen tiedekunta/HY
paivi.lahti(at)helsinki.fi