Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopistossa (Päärakennuksen luentosali 5, Fabianinkatu 33) esitetään pe 25.10. klo 12 tarkastettavaksi MSc Pradeep Kondadin väitöskirja:
”Genomics and functional genetics of the zoonotic pathogen Helicobacter bizzozeronii”
Tutkimus kuuluu ympäristöhygienian alaan.
Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Annemieke Smet (Gentin yliopisto, Belgia) ja kustoksena professori Marja-Liisa Hänninen.
Väitöskirjan elektroninen versio: tulossa
Eläinlääketieteellisen ympäristöhygienian professori Marja-Liisa Hänninen vihittiin kunniatohtoriksi Eesti Maaülikoolissa Tartossa 8.11. pidetyssä juhlatilaisuudessa. Onnittelupuheen piti yliopiston Eläinlääketieteellisen ja eläintieteellisen instituutin johtaja Andreas Aland.
Aland valotti onnittelupuheessaan Hännisen uran moninaisia ansioita sekä tutkimuksen että opetuksen alalla; hän mainitsi muun muassa Hännisen tehtävät tohtorinväitöskirjojen ohjaajana ja vastaväittäjänä, kansainväliset luottamustehtävät ja Hännisen tärkeän roolin Eestin eläinlääketieteen kehittämisessä. Lisäksi Aland kiitti Hännistä pitkästä ja monivaiheisesta yhteistyöstä Eesti Maaülikoolin kanssa ja mainitsi erityisesti Hännisen aidon ystävyyden ja kiinnostuksen Eestin kansaa ja Eestiläistä kulttuuria kohtaan. Läsnä juhlatilaisuudessa oli yliopiston opettajia ja muuta henkilökuntaa, entisiä professoreita, valtiovallan edustajia ja opiskelijoita.
”Tämä on suuri kunnia minulle henkilökohtaisesti ja pidän sitä myös tärkeänä tunnustuksena Eesti Maaülikoolin ja eläinlääketieteellisen tiedekunnan hyvälle yhteistyölle samoin kuin yleensä Viron ja Suomen väliselle aidolle ystävyydelle ja yhteistyölle” sanoo Hänninen.
Hänninen on Eesti Maaülikoolin 39. kunniatohtori ja tässä joukossa ensimmäinen nainen. Muita Eesti Maaülikoolin eläinlääketieteen alan kunniatohtoreita ovat Ilkka Alitalo (1994), Esko Nurmi (1996) ja Hannu Saloniemi (2007).
Linkki uutiseen Eesti Maaülikoolin sivulla.
Kuvassa: (vas.) Lea Michelson, Marja-Liisa Hänninen (keskellä), (oik.) Eesti Maaülikoolin rehtori Mait Klaassen, Eläinlääketieteellisen ja eläintieteellisen instituutin johtaja Andreas Aland.
ELL Elias Dahlsten
Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston EE-talon Walter-salissa esitetään perjantaina 20.12.2013 kello 12 tarkastettavaksi väitöskirja
”Genetic mechanisms of stress response and sporulation in Clostridium botulinum”.
Väitöskirja kuuluu elintarvikehygienian alaan.
Vastaväittäjänä toimii professori Martti Vaara (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Korkeala.
Väitöskirjan elektroninen versio: tulossa
Eläinlääkäripäivien näyttelyssä oli mukana 64 tieteellistä posteria, joista kolme posteria palkittiin. Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osaston kesäkoulussa olleen ELK, Anna Sarvelan lisensiaatin tutkielmastaan tekemä posteri ”Ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä esimiehenä toimivien eläinlääkäreiden esimies- ja johtamistaidot” sai kunniamaininnan esimerkillisen selkeästä visuaalisesta ilmeestään. 
Tutkimuksen ohjaajana toimi ELT Mari Nevas ja johtajana ELT Janne Lundén. Tutkimuksessa oli mukana myös ELL, tohtorikoulutettava Tiina Läikkö-Roto. Tutkimuksen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö.
Eläinlääkäreistä suuri osa toimii jossain vaiheessa työuraansa esimiesasemassa, mutta eläinlääketieteen koulutusohjelmassa on vain vähän tähän valmentavaa esimies- ja johtamiskoulutusta. Tutkimuksen selvitettiin eläinlääkäreiden esimies- ja johtamistaitoja heidän alaistensa näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin ympäristöterveydenhuollon valvontayksikköjen työilmapiiriä ja työntekijöiden työtyytyväisyyttä.
Aineisto kerättiin keväällä 2013 verkkokyselyllä sellaisista ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköistä, joissa esimiehenä toimi eläinlääkäri. Tutkimukseen osallistui 22 yksikköä ja 24 eläinlääkäriesimiehen alaisista 109 vastasi kyselyyn (37 %). Tutkimuksen osana analysoitiin maa- ja metsätalousministeriön hankkeessa ”Elintarvikevalvonnan vaikuttavuus ja kustannustehokkuus” tehdystä kyselytutkimuksesta työilmapiirin tekijöiden vaikutusta työtehoon valvontayksiköissä koskevat kysymykset. Aineisto koostui 11 esimiehen ja 36 terveystarkastajan vastauksista. Analysointi tehtiin SPSS (IBM) – tilastosovelluksella käyttäen nonparametrisiä testejä näyttämään eroja vastaajien välillä 95 %: n luottamusvälillä.
Monivalintakysymysten pohjalta muodostettujen, eri esimiestyön osa-alueita kuvaavien summamuuttujien perusteella esimiesten vahvin osa-alue oli luottamus alaisiin sekä heikoin viestintä- ja ongelmanratkaisutaidot. Avoimissa kysymyksissä korostuivat eläinlääkäreiden asiantuntijuus ja tehtäväkentän tuntemus sekä heidän alaisilleen antama taustatuki. Heikoimmiksi osa-alueiksi koettiin avoimien kysymysten perusteella esimiehen tasapuolisuus, henkilöstöjohtaminen ja toiminnan organisointi. Vuorovaikutustaidot nousivat esiin sekä vahvimpien että heikoimpien osa-alueiden kuvauksissa. Alaisiin liittyvillä taustatekijöillä oli merkitsevästi vaikutusta esimiehestä annettuun arvioon. Erityisesti saman esimiehen alaisuudessa pitkään työskennelleet henkilöt arvioivat esimiestään negatiivisemmin. Esimiesten ja terveystarkastajien näkemykset työilmapiiriin liittyvien työtehoa alentavien tekijöiden merkityksestä erosivat merkitsevästi toisistaan.
Eläinlääkäreiden koulutus näkyi esimiestaidoissa asiantuntijuutena ja tehtäväkentäntuntemuksena. Johtamiskäyttäytyminen näyttäisi olevan ihmiskeskeistä, mutta toisaalta eläinlääkäreille on ominaista pyrkimys itsenäiseen työskentelyyn, mistä voi olla haittaa työn tehokkaalle organisoinnille ja tavoitteenasettelulle koko yksikön näkökulmasta. Eläinlääkärin persoonan vaikutus näkyi erityisesti sosiaalisiin taitoihin liittyvissä osa-alueissa, joissa vastausten hajonta oli suurinta. Ammattimaisen johtamistavan puuttumiseen viittasivat kehitysalueet ongelmanratkaisutaidoissa, viestinnässä ja henkilöstöjohtamisessa. Valvontayksikköjen haastava työilmapiiri ja alaisista riippuvat tekijät näyttäisivät asettavan esimiestyölle omat haasteensa. Tulokset osoittavat, että eläinlääkäreiden esimies- ja johtamistaitojen aiempaa selvempi huomioiminen sekä eläinlääkäreiden peruskoulutuksessa että jatko-opinnoissa olisi tärkeää.
ELINTARVIKKEIDEN VÄLITYKSELLÄ LEVIÄVIEN PATOGEENISTEN MIKROBIEN MOLEKYYLIBIOLOGINEN DETEKTIO
Aika ja paikka: 17.-21.3.2014, Viikki, EE-talo, Agnes Sjöbergin katu 2, Helsinki
Järjestäjä: HY, ELTDK, elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto
Sisältö: Kurssilla perehdytään elintarvikehygieenisesti merkittävien mikrobien molekyylibiologisiin osoitusmenetelmiin. Pääpaino on reaaliaikaisilla PCR-menetelmillä. Kurssi koostuu pääosin luennoista ja harjoitustöistä, lisänä kirjallisuuteen tutustumista (esitehtävä), esityksiä sekä kirjallinen tehtävä. Kurssi pidetään englanniksi (Molecular methods for detection of foodborne pathogens). Luennoitsijoita saapuu Pohjoismaista ja Baltiasta.
Kohderyhmä: Eläinlääketieteen opiskelijat ja valmiit eläinlääkärit
Hinta: 450 € koko kurssi tai 100 €/päivä. Eläinlääketieteen perus- ja jatko-opiskelijoille maksuton.
Lisätietoja: Leena Maunula, leena.maunula@helsinki.fi.
Ilmoittautuminen: 17.2.2014 mennessä e-lomakkeella https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/47156/lomake.html, perus- ja jatko-opiskelijat ovat etusijalla
Osallistujamäärä: max. 25 opiskelijaa
Elintarvikevälitteinen taudinaiheuttaja, Clostridium botulinum -bakteeri voi elintarvikkeessa kasvaessaan tuottaa voimakkainta tunnettua biologista myrkkyä, botulinumneurotoksiinia. Elimistöön päästyään toksiini sitoutuu motorisiin hermopäätteisiin estäen hermoimpulssin välittymisen lihakseen, jonka seurauksena on etenevä velttohalvaus. Tämä botulismina tunnettu vakava sairaus voi hoitamattomana johtaa kuolemaan hengityslihasten lopulta halvaantuessa. ELL Elias Dahlsten selvittää väitöstutkimuksessaan C. botulinum -tyyppikannan ATCC 3502 hyödyntämiä geneettisiä mekanismeja elintarvikkeiden prosessoinnissa ja säilytyksessä selviytymiseen. Dahlsten keskittyy bakteerin elintarvikkeissa kohtaamiensa epäsuotuisien ympäristöolosuhteiden, erityisesti alhaisen lämpötilan, havaitsemiseen ja niihin sopeutumiseen. Lisäksi Dahlsten tutkii kannan itiöinnin geneettistä säätelyä.
C. botulinum muodostaa erittäin kestäviä lepomuotoja eli itiöitä, joita esiintyy yleisesti ympäristössä ja siten myös elintarvikkeiden raaka-aineissa. Itiöiden riittävä tuhoaminen elintarvikkeista vaatii erittäin voimakasta lämpökäsittelyä; kuluttajien mieltymysten vuoksi tällaiset käsittelyt ovat kuitenkin epätoivottuja. Taudinaiheuttajien eli patogeenien lisääntyminen elintarvikkeissa pyritäänkin usein estämään yhdistämällä useita lievempiä käsittelyjä ja olosuhteita, joista tärkein on alhainen säilytyslämpötila. Ymmärrys patogeenisten bakteerien tavoista selviytyä näistä esteistä on tärkeää tehokkaiden elintarviketurvallisuuden hallintakeinojen kehittämiseksi. Tästä huolimatta, tutkimustieto keinoista joiden avulla C. botulinum pystyy selviämään ja sopeutumaan elintarvikeprosessien olosuhteisiin on vaillinaista, eikä sen itiöintikoneistoa ei ole aiemmin tutkittu lainkaan.
Koko genomin tasolla tehdyssä geenien ilmentymisanalyysissa Dahlsten havaitsi kohdennetun nopean vasteen lämpötilan laskuun, sekä kattavan aineenvaihdunnan uudelleenjärjestelyn pidempiaikaisen kylmäaltistuksen seurauksena. Useita muilla bakteereilla kylmässä aktivoituvia ja niiden kylmänsiedossa tärkeiksi osoitettuja mekanismeja aktivoitui myös C. botulinumilla, näin ollen näillä mekanismeilla saattaa olla merkitystä myös C. botulinumin kylmänsiedossa. Dahlsten havaitsi, että kylmäaltistuksen seurauksena rasvahapposynteesiin, hapetus-pelkistystasapainoon, hapettavaan stressiin sekä raudan kuljetukseen ja varastointiin todennäköisesti liittyvien geenien ilmentyminen kasvoi. Dahlstenin mukaan nämä tulokset antavat viitteitä toissijaisen hapettavan stressin ja siltä suojautumiseen tarkoitettujen mekanismien roolista kylmänsiedossa tällä taudinaiheuttajalla. Lisäksi Dahlstenin tutkimuksessa osoitetaan kahden aiemmin karakterisoimattoman geenien ilmentymistä säätelevän tekijän (CBO0477 ja CBO0558A) merkitys kylmänsiedossa.
Dahlsten osoittaa tutkimuksessaan, että geeni-ilmentymistä säätelevän niin kutsutun kaksoiskomponenttijärjestelmä CBO0366/CBO0365:n ilmentyminen lisääntyi kylmässä, ja toteaa sen olevan välttämätön kannan kasvulle alhaisessa lämpötilassa. Dahlstenin tutkimuksessa osoitetaan sen suoraan säätelevän useita aineenvaihduntareittejä kuten asetoni-butanoli-etanoli (ABE)-käymiseen, arseeninsietoon ja fosfaatin kuljetukseen liittyviä mekanismeja, joiden tässä tutkimuksessa havaittiin ensimmäistä kertaa liittyvän bakteerien kylmänsietoon. Lisäksi säätelytekijä SigK:lla havaittiin olevan kaksoisrooli sen ollessa C. botulinumille välttämätön sekä itiönmuodostuksen alkuvaiheessa että kasvussa alhaisessa lämpötilassa ja korkeassa suolapitoisuudessa.
ELL Elias Dahlsten väitteli eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopistossa pe 20.12.2013 klo 12 aiheesta: ”Genetic mechanisms of stress response and sporulation in Clostridium botulinum”.
Tutkimus kuuluu elintarvikehygienian alaan. Kustoksena toimi professori Hannu Korkeala.
Väitöskirjan elektroninen versio: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9643-3
Opintoasiaintoimikunta pyysi eläinlääketieteellisen tiedekunnan opettajia nimeämään lähiyhteisöstään sellaisen opettajan, joka on esimerkillisellä tavalla edistänyt hyvää opetus- ja oppimisilmapiiriä ja opettajien yhteistoimintaa.
Eniten mainintoja sai elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osaston 
yliopistonlehtori Riikka Keto-Timonen, jota opettajat kuvasivat mm. seuraavasti:
”Raskaasta opetusrupeamasta huolimatta Riikka tuo positiivisuutta opetus- ja varmasti myös oppimisilmapiiriin.”
”Riikka on saanut uudet opettajat sujuvasti mukaan opetukseen ja kurssin toimintaan.”
”Valtavasta työtaakasta huolimatta Riikka on saanut opetuksen toimimaan ja hyvää palautetta opiskelijoilta.”
”Opettaja, josta tiedekunnan kannattaa pitää kiinni.”
Spotlight julkaisu: Applied and Environmental Microbiology –lehti nosti esiin vuoden ensimmäisessä numerossa artikkelin, jossa raportoitiin kaksoiskomponenttijärjestelmän CLO3403/CLO3404 keskeinen merkitys Clostridium botulinumin tyypin E kylmänsiedossa.
Tyypin E aiheuttamat botulismiepidemiat liittyvät usein C. botulinum –bakteereilla saastuneisiin tyhjiöpakattuihin lämminsavukaloihin, joissa ei ole pystytty estämään bakteerin itiöiden germinaatiota ja bakteerin kasvua väärien säilytyslämpötilojen takia. Mascher ym. (Appl. Environ. Microbiol. 2014, 80, 399 – 407) osoittivat kaksoiskomponenttijärjestelmän keskeisen merkityksen C. botulininumin tyypin E kylmäsokkivasteessa ja bakteerin kasvussa alhaisessa lämpötilassa. Tämän tärkeän elintarvikepatogeenin kylmänsiedon mekanismien ymmärtäminen voi tuoda uusia oivalluksia botulismiepidemioiden torjuntaan ja uusien valvontakeinojen kehittämiseen.
C. botulinum tyyppi E esiintyy yleisesti Itämeren ja Suomen järvien pohjasedimentissä. Tekijät (Gerald Mascher, Yağmur Derman, David G. Kirk, Eveliina Palonen, Miia Lindström and Hannu Korkeala) pystyivät ensimmäistä kertaa rakentamaan C. botulinum tyyppi E:n mutantteja. CLO3403/CLO3404-kaksoiskomponenttijärjestelmän kinaasi- tai säätelygeenin inaktivointi heikensi merkittävästi bakteerin kasvua ja kinaasigeenin inaktivointi esti myös liikkuvuuden. Geenien komplementaatio palautti kasvun ja liikkuvuuden osoittaen kyseisen kaksoiskomponenttijärjestelmän merkityksen C. botulinum tyyppi E:n kylmänsiedossa. Kyseisen kaksoiskomponenttijärjestelmän vaikutusmekanismin tarkempi selvitys on käynnissä.
Tutkimus suoritettiin Suomen Akatemian mikrobiologisen elintarviketurvallisuustutkimuksen huippuyksikössä professori Hannu Korkealan tutkimusryhmässä. Tutkimusta rahoittivat lisäksi Finnish Graduate School on Applied Bioscience, Suomen eläinlääketieteen säätiö, EU:n seitsemäs puiteohjelma FP7/2007-2013 (grant 237942) ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteen tohtoriohjelma.
Linkki julkaisuun: http://aem.asm.org/content/80/1/1.full
Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston auditoriossa 1041, Biokeskus 2, Viikinkaari 5 esitetään perjantaina 21.2.2014 kello 12 tarkastettavaksi väitöskirja
”Epidemiology of Yersinia enterocolitica on pig farms”.
Väitöskirja kuuluu elintarvikehygienian alaan.
Vastaväittäjänä toimii professori Mikael Skurnik Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Hannu Korkeala.
Väitöskirjan elektroninen julkaisu on luettavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9745-4
Yersinia-bakteeri.
Kuva: Mikael Skurnikin laboratorio
Suomalaisilla tutkijoilla oli tärkeä rooli, kun tiedemiehet ensimmäisen kerran selvittivät mustan surman aiheuttajabakteerin, Yersinia pestiksen, koko sukupuun saadakseen tietoja siitä, kuinka suvun kahdessa kehityshaarassa osa lajeista kehittyi taudinaiheuttajiksi. – Tämä oli laaja kansainvälinen tutkimushanke, johon osallistui tutkijoita eri puolilta maailmaa aina Japania, Uutta Seelantia ja Brasiliaa myöten, kertoo Helsingin yliopiston bakteriologian professori Mikael Skurnik, joka on tutkinut Yersinia-suvun bakteereita pitkään ja on alan ykkösasiantuntija Suomessa.Vastoin yleistä käsitystä tutkijat havaitsivat, ettei Yersinia-suvun kehityshaaroilla olekaan yhteistä tautia aiheuttavaa ”esi-isää”; sen sijaan niiden taudinaiheuttamiskyky on kehittynyt kahta rinnakkaista evoluutioreittiä pitkin.
Yersinia-suvussa on useita alalajeja, joista vain osa aiheuttaa tauteja ja toiset ovat harmittomia. Kaksi pahamaineisinta Yersinia-lajia ovat Yersinia pestis, joka on paiseruton ja mustan surman aiheuttajabakteeri, ja Yersinia enterocolitica, joka on Suomessakin yleinen suolistoinfektioiden aiheuttaja. Aiemmin tiedemiehet ovat olleet kiinnostuneimpia tutkimaan vain näitä patogeenisiä Yersinia-lajeja, minkä seurauksena ei ole saatu kattavaa kuvaa näiden lajien evoluutiosta.
Tutkimushankkeessa määritettiin yhteensä 224 Yersinia-kannan genomin nukleiinihapon emäsjärjestys. Nämä kannat edustivat eri Yersinia-suvun jäseniä ja ne oli eristetty eri puolilta maailmaa. Emäsjärjestystä vertaamalla saatiin tietoa siitä, kuinka tietyt lajit olivat kehittyneet taudinaiheuttajiksi kun taas toiset pysyivät harmittomina. Merkittävä osa aineiston geneettisistä analyyseista tehtiin Helsingin yliopistossa toimivan professori Jukka Coranderin tutkimusryhmän kehittämillä tilastollisilla menetelmillä.
Hankkeessa saatu ainutlaatuinen ja yksityiskohtainen tieto antoi mahdollisuuden kuvata kuinka Yersinia pestis ja Yersinia enterocolitica ovat rinnakkain kehittyneet tämän bakteerisuvun pääasiallisiksi taudinaiheuttajiksi ihmisille. Tutkijat osoittivat, että molempiin lajeihin oli toisistaan riippumatta siirtynyt taudinaiheuttamiskyvyn kannalta merkityksellisiä ylimääräistä uusia geenejä sekä kokonaisen plasmidin että ail-geenin sisältämän DNA-palasen muodossa. Tulosten perusteella ainoastaan nämä kaksi taudinaiheuttamiselle tarpeellista tekijää on läsnä kaikissa tautia aiheuttavissa Yersinia-lajeissa. – Ennen tätä tutkimusta oli epävarmaa, millaista reittiä nämä Yersinia-suvun taudinaiheuttajat käyttivät muuttuakseen patogeeneiksi: olivatko ne erkaantuneet yhteisestä patogeenisestä esivaiheesta vai olivatko ne kehittyneet toisistaan riippumatta. Me tunnistimme niiden genomeista selkeitä merkkejä, joiden avulla pystyimme seuraamaan niiden evoluutioreittejä, kertoo yksi artikkelin seniorikirjoittajista, professori Nicholas Thomson Wellcome Trust Sanger Instituutista. – Suureksi yllätykseksemme niiden kehitys lähti liikkeelle harmittomista lähisukuisista lajeista, joista ne toisistaan riippumatta muuntuivat ihmispatogeeneiksi. Löytämämme geneettiset jäljet bakteerien genomeista antoivat meille tarkkaa tietoa niistä ratkaisevista tapahtumista, jotka johtivat näiden pahamaineisten taudinaiheuttajien syntymiseen.
Tutkijat havaitsivat myös, että uusien geenien siirtymisen lisäksi patogeenisten lajien kehittymiseksi tarvittiin myös lukuisten ”turhien” geenien poistamista tai hiljentämistä sekä tiettyjen aineenvaihduntareittien virtaviivaistamista. – Tämä tutkimus muuttaa käsitystämme evoluutiosta ja tämän yhden bakteerisuvun lajien välisistä sukulaisuussuhteista, professori Mikael Skurnik toteaa.
Julkaisu (suomalaiset tutkijat lihavoitu)
Reuter, S., T.R. Connor, L. Barquist, D. Walker, T. Feltwell, S.R. Harris, M. Fookes, M.E. Hall, N.K. Petty, T.M. Fuchs, J. Corander, M. Dufour, T. Ringwood, C. Savin, C. Bouchier, L. Martin, M. Miettinen, M. Shubin, J.M. Riehm, R. Laukkanen-Ninios, L.M. Sihvonen, A. Siitonen, M. Skurnik, J.P. Falcao, H. Fukushima, H.C. Scholz, M.B. Prentice, B.W. Wren, J. Parkhill, E. Carniel, M. Achtman, A. McNally & N.R. Thomson (2014) Parallel independent evolution of pathogenicity within the genus Yersinia. Proc. Natl. Acad. Sci. USA.
Julkaistu online -versiona ennen lehden painetun version julkaisemista.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/24753568
Teksti: Päivi Lehtinen, tiedottaja, Helsingin yliopisto
Elintarvikevalvonnan tutkimuksen järjestyksessä toinen kansainvälinen kokous ’The Second International Meeting on Food Control Research’ järjestettiin Latviassa, Riikassa 9-11.4.2014. Kokouksessa käsiteltiin elintarvikevalvontaa monipuolisesti elintarvikevälitteisten tautien seurannasta elintarviketarkastusten valvontatulosten julkistamiseen.
”Elintarvikevalvonnan tutkimus on ympäristöterveydenhuollon valvonnan keskeinen tutkimusalue, joka on saamassa yhä enemmän näkyvyyttä maailmalla. Elintarvikevalvontaa tekevät tahot ymmärtävät, että valvontaorganisaatioita ja valvontamenetelmiä tulee tutkia, jotta valvontaa voidaan kehittää.” kertoo kokouksen tunnelmista Janne Lundén, joka itse tutkii elintarvikevalvonnan vaikuttavuutta.
Kokoukseen osallistui noin 50 elintarvikevalvonnan tutkijaa yhdestätoista eri maasta, esimerkiksi Yhdysvalloista, Irlannista, UK:sta, Saksasta, Ruotsista ja Tanskasta.
Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolla oli vahva edustus kokouksessa, mukana olivat professor Hannu Korkeala, yliopistolehtorit Mari Nevas ja Janne Lundén sekä tohtorikoulutettavat Karoliina Kettunen, Jenni Luukkanen, Tiina Läikkö-Roto ja Satu Tähkäpää.
Osaston elintarvikevalvonnan tutkijat pitivät seuraavat esitelmät kokouksessa:
Kokouksen järjestäjinä olivat Institute of Food Safety, Animal Health and Environment (BIOR), eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto, Latvian maatalousyliopisto, Latvian maatalousministeriön ruoka- ja eläinlääkintäosasto.
Kokous oli alan tutkijoille toinen järjestyksessä. Ensimmäinen kokous pidettiin Helsingissä vuonna 2008 elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osaston aloitteesta ja järjestämänä. Seuraava kokous sovittiin pidettäväksi kolmen vuoden päästä Irlannissa.
Kokouksen kotisivu http://www.bior.gov.lv/en/left-menu/news/meeting-2014
Meat inspection and control in the slaughterhouse -oppikirja julkaistiin elokuussa 2014. Se on uusi ajantasainen hakuteos, joka vastaa lihantarkastuksen ja valvonnan muuttuneisiin tarpeisiin.
Kirja on suunnattu kansainväliseen käyttöön ensisijaisesti eläinlääketieteen opiskelijoille ja erikoiseläinlääkäritutkinnon suorittajille, mutta kirja sopii myös muille lihantarkastuksen ja teurastamovalvonnan asiantuntijoille. Teurastamossa kohtaavat elintarviketurvallisuus, eläinten tarttuvat taudit sekä eläinten hyvinvointi, joita kirjassa käsitellään monipuolisesti.
Kirjan kirjoittajat ovat kansainvälisiä alan asiantuntijoita. Kirjan ovat toimittaneet ELL Thimjos Ninios, ELT dosentti Janne Lundén, professori Hannu Korkeala ja professori Maria Fredriksson-Ahomaa.
Kirjan esittely englanniksi kustantajan sivulla: http://eu.wiley.com/WileyCDA/WileyTitle/productCd-1118525868.html
I
hmisen norovirukset ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä maha-suolikanavan tulehdusten aiheuttajia. Pieni määrä noroviruksia nieltynä riittää aiheuttamaan sairauden. Virusten korkea pitoisuus sairastuneiden oksennuksessa ja ulosteessa, lyhytkestoinen immuniteetti sairauden jälkeen ja hyvä kestävyys ympäristössä edesauttavat niiden leviämistä ihmisestä toiseen ruuan, veden ja ympäristön välityksellä. ELL Maria Rönnqvist selvittää väitöskirjatutkimuksessaan norovirusten esiintyvyyttä ympäristön pinnoilla ja niiden siirtymistä näiden pintojen välillä. Rönnqvistin tutkimuksen perusteella ihmisen norovirus leviää erittäin tehokkaasti käsien ja ympäristön välityksellä, mutta riittävällä käsihygienialla ja pintojen UV-säteilytyksellä leviämistä voidaan rajoittaa.
Rönnqvistin mukaan noroviruksen leviämisen estämiseksi tarvitaan sekä riittävä käsihygienia että tehokkaat menetelmät, kuten UV-säteily, virusten tuhoamiseksi ympäristön pinnoilta. Jatkuvalla pintojen virusseurannalla voitaisiin mahdollisesti rajoittaa tai jopa ehkäistä norovirusepidemioiden leviämistä sellaisissa tiloissa, joissa tautipaine on suuri, kuten sairaaloissa ja sellaisenaan syötäväksi tarkoitettuja tuotteita valmistavissa ravintoloissa.
Rönnqvistin tutkimuksessa menetelmä virusten osoittamiseksi optimoidaan ja sitä käytetään laboratorio-oloissa sekä kenttäkokeissa kurssikeskuksessa ja elintarvikkeita valmistavissa tehtaissa. Norovirusten tuhoutumista pinnoilta tutkitaan lisäksi ultravioletti (UV) säteilyn avulla. Neljästä pintanäytemateriaalista kaksi, polyesteri ja mikrokuitu, soveltui erityisen hyvin näytteenottoon. Norovirus säilyi pintanäytteissä pitkään 4°C:ssa. Huoneenlämmössä virukset säilyivät paremmin neutraalilla puskuriliuoksella kastelluissa pintanäytteissä verrattuna emäksisellä liuoksella kostutettuun näytteenottovälineeseen.
Ihmisen norovirus ja sen malli hiiren norovirus osoitettiin pinnoilta otetuista pyyhintänäytteistä irrottamalla kerätyt virukset, puhdistamalla niiden perimä valmiilla kitillä ja osoittamalla tämän perimän läsnäolo kvantitatiivisella käänteiskopiointi-polymeraasiketjureaktiolla (RT-QPCR). UV -säteilyn vaikutuksia tutkittiin soluviljelmässä ja RT-QPCR menetelmällä. Tuhotut virukset pyrittiin erottamaan tartuntakykyisistä viruksista ennen RT-QPCR koetta tehtävän entsyymikäsittelyn avulla. Norovirukset siirtyivät helposti käsistä suojakäsineisiin niitä puettaessa, sekä käsistä tai raaka-aineesta voileipään valmistuksen aikana. Rönnqvistin tutkimuksessa noroviruksella saastuneet kädet arvioitiin tehokkaammiksi viruksen siirtäjiksi verrattuna yksittäiseen saastuneeseen voileivän raaka-aineeseen (kurkku).
Ihmisen norovirus löydettiin 10/36 (27.8 %) pintanäytteestä, jotka oli otettu mahatautiepidemian aikana kurssikeskuksesta. Näytteistä pystyttiin tyypittämään uudentyyppinen ihmisen norovirus GII.4 Sydney_2012. Tehtaalta, jossa valmistettiin sellaisenaan syötäväksi tarkoitettuja tuotteita, osoitettiin ihmisen norovirus linjoilta, taukotiloista ja WC-tiloista 5/90 (5.6 %) näytteestä 2010, 4/168 (2.4 %) näytteestä 2011 ja 7/82 (8.5 %) näytteestä 2012.
UV-säteily tuhosi hiiren noroviruksen kokonaan, kun UV annos oli 60 mJ/cm2. Tämä UV-annos saavutetaan muun muassa tietokoneen näppäimistölle tarkoitetulla UV-laitteella. Viruksen perimän havaitsevat menetelmät yliarvioivat viruksen kestävyyden jopa silloin, kun virusnäytteet oli käsitelty entsyymeillä tuhoutuneiden virusten jäänteiden poistamiseksi näytteistä ennen virusten perimän osoitusta.
ELL Maria Rönnqvist väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopiston EE-talon Walter-salissa (Agnes Sjöbergin katu 2) perjantaina 24.10.2014 kello 12 aiheesta:
”Noroviruses on surfaces: Detection, transfer and inactivation”
Väitöskirja kuuluu elintarvike- ja ympäristövirologian alaan.
Vastaväittäjänä toimii LT, dosentti, osaston ylilääkäri Veli-Jukka Anttila (HUS) ja kustoksena professori Marja-Liisa Hänninen.
Väitöskirjan elektroninen versio: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0128-0
Eläinlääketieteellinen tiedekunta järjestää vaihtoehtoisia opintoja opiskelijoille intensiivikurssien muodossa, mutta niille otetaan myös valmistuneita eläinlääkäreitä täydennyskoulutukseen.
RIISTA JA PORO KAIRASTA PÖYTÄÄN (2 op)
Aika ja paikka: 7. – 9.1.2015 Helsingin Viikissä, EE-talo, Agnes Sjöbergin katu 2, kurssisali 2 (B438), 4. krs
Järjestäjä: Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto ja elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto.
Sisältö: Kurssilla käsiteltäviä aiheita ovat mm.
Kohderyhmä: Eläinlääketieteen opiskelijat ja valmiit eläinlääkärit
Osallistumismaksut:
Lisätiedot: Professori Timo Soveri, puh. 02941 40539, timo.soveri@helsinki.fi.
Ilmoittautumiset: Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osastolle viimeistään neljä viikkoa ennen kurssin alkamista, sähköpostilla maarit.maki@helsinki.fi. Kurssille hyväksytään ilmoittautumisjärjestyksessä.
Kampylobakteerit C. jejuni ja C. coli ovat zoonoottisia, eli ihmisen ja eläimen välillä tarttuvia, ja tärkeimpiä bakteeriperäisten suolistoinfektioiden aiheuttajia Suomessa. Genomiikkatutkimus avaa uusia ovia kampylobakteeri-infektioiden epidemiologian, ekologian ja populaatiogenetiikan selvittämiseen sekä auttaa ymmärtämään kantojen mikro- ja makroevoluutiota. Professori Marja-Liisa Hännisen tutkimusryhmä on julkaissut kampylobakteerien genomiikkaan liittyviä tutkimustuloksia neljässä tieteellisessä julkaisussa syksyn 2014 aikana.
Professori Hännisen kampylobakteerien tutkimusryhmä on kehittänyt genomien lukutaitoa ja analysointiosaamista ja soveltanut näitä menetelmiä bakteerin evoluution, yksittäisten epidemioiden ja taudin yleisen epidemiologian ja populaatiogenetiikan tutkimiseen. Genome Biology and Evolution -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Hännisen ryhmä selvittää yhden geneettisen linjan (ST-677 klonaalikompleksi), joka on yleinen Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, mutta harvinainen muualla maailmassa, genomin erityisiä ominaisuuksia sekä genomien rakenteen ja geenijärjestyksen pysyvyyttä pitemmän ajanjakson aikana. Ryhmän tutkijat havaitsivat, että tämän linjan genomit ovat rakenteeltaan hyvin pysyviä ja samanlaisia, vaikka ovat eristettyjä eri aikoina ja eri puolilla maailmaa. ”Tämä tieto muuttaa ratkaisevasti yleiskäsitystä C. jejunin genomin nopeasta muuttumisesta lyhyen ajan sisällä” linjaa Hänninen. ”Lisäksi ST-677 geneettinen linja on erittäin virulentti ja aiheuttaa usein vakavat oireet potilaissa ja ST-677 on ollut yleinen suomalaisten potilaiden veriviljelykannoissa. Löysimme useita geenejä ja geeniryhmiä, jotka voisivat selittää näiden kantojen virulenssia, kuten esimerkiksi seerumiresistenssiä.”
Kahdessa muussa tutkimuksessaan Hännisen ryhmä kehitti vertailevan genomiikan menetelmiä, joita voidaan käyttää epidemioihin liittyvien kantojen tutkimisessa. Ryhmä selvitti, miten kahteen suomalaiseen kampylobakteeriepidemiaan (vesi- ja raakamaitovälitteiset epidemiat) liittyvien kantojen identtisyyttä arvioidaan genomien sekvenssien vertailun avulla ja miten epidemioihin liittymättömät kannat erotetaan epidemiaan liittyvistä kannoista. Myös tässä tutkimuksessa ryhmän tutkijat havaitsivat, että genomit eivät muutu muutaman kuukauden kolonisaation aikana. Vesiepidemiatutkimuksessa ryhmä havaitsi, että potilaat olivat infektoituneet kahdella eri kannalla, joista toisella oli sama genomityyppi kuin vedestä eristetyssä kannassa. Kuitenkin kaikkien kantojen PFGE- ja serotyypit olivat samoja. ”Näillä tuloksilla on menetelmällistä merkitystä, kun tutkimuslaboratoriot tulevaisuudessa selvittävät epidemioita genomisen datan avulla” valottaa Hänninen.
Kotimaisten kampylobakteeritartuntojen epidemiologiaan ja populaatioiden evoluutioon liittyvässä tutkimuksessa Hännisen ryhmä analysoi C. jejuni kantoja kotimaisista infektioista kesäkuukausien ajalta kolmesta sisämaan kaupungista. ”Tällaiset tutkimukset ovat hyviä esimerkkejä yhteistyöstä eläinlääketieteen ja ihmislääketieteen välillä One Health -periaatteen pohjalta” Hänninen toteaa. Valtaosa potilaskannoista kuului muutamaan vallitsevaan MLST-genotyyppiin, jotka olivat samoja kaikissa kolmessa kaupungissa ja toisaalta ryhmään, jossa oli laaja valikoima vaihtelevia genotyyppejä. Vertailevassa genomi- ja fylogenia-analyysissä genotyypit (ST; sequence type) jakaantuivat alaklustereihin, joissa esiintyi myös kantoja, joiden genomit olivat täysin samanlaisia (wgMLST), vaikka ne olivat lähtöisin eri alueilla asuvista potilaista. Tutkimus osoitti, että C. jejuni -kannat, jotka infektoivat suomalaisia potilaita kotimaassa, ovat suhteellisen homogeeninen joukko. Ryhmän tulokset viittaavat joko siihen, että tartuntalähteet ovat samoja, vaikka tapaukset on rekisteröity yksittäisinä, toisistaan riippumattomina tapauksina tai siihen, että dominoivat kampylobakteerikannat ovat generalisteja, jotka ovat sopeutuneet ja valikoituneet suomalaiseen isäntäeläinpopulaatioihin, joista ne siirtyvät eri reittejä ihmisiin ja sairastuttavat heitä. Osa potilaista oli infektoitunut kannoilla, joiden MLST-genotyypit ovat harvinaisia, eivätkä ne ole sidoksissa mihinkään tiettyyn eläinlajiin, jota voitaisiin pitää tartuntalähteenä. ”Juuri sen takia tartuntalähteiden selvittäminen on salapoliisityötä, joka avaa ovia uusien tartuntalähteiden löytämiseen” toteaa Hänninen.
Hännisen ryhmän genomitutkimukset osoittavat, että C. jejuni, jonka genomi on kooltaan suhteellisen pieni ja jolla on vain vähän säätelygeenejä, käyttää korvaavana keinona G/C toistojaksoja (poly-G), joita esiintyy erityisesti pintarakenteita koodaavissa geeneissä (’contingency genes’, faasivarioivat geenit). Faasivarioivien geenien avulla bakteeri voi säädellä ympäristö- tai isäntä-bakteerivuorovaikutusta kääntämällä geenin nopeasti ON/OFF asentoon niin kutsutun ”slipped strand” mutaatiomekanismin avulla. Myöskään epidemiologisesti toisiinsa liittyvät kannat eivät ole täysin samanlaisia, vaan ne voivat erota muutaman pistemutaation verran. C. jejuni -kanta muodostaakin kasvaessaan metapopulaation, jossa mikrodiversiteetti muodostuu G/C toistojaksojen vaihtelevasta pituudesta ja muutamasta pistemutaatiosta. Näiden mekanismien ja suuren evoluutiossa syntyneen lajitason populaatiomonimuotoisuutensa avulla bakteeri pystyy kolonisoitumaan suureen joukkoon eri eläinlajeja nisäkkäistä lintuihin (zoonoottinen laji).
Kuvassa: C. jejuni ST-677 -kantojen genomien vertaaminen. Valkoiset alueet osoittavat puuttuvaa tai erilaista genomialuetta kantojen välillä. Mukana on sekä suomalaisia että muualla Euroopassa eristettyjä C. jejuni -kantoja.
Tiesitkö tämän kampylobakteereista?
Vuosittain rekisteröidään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämään Tartuntatautirekisteriin noin 4000 tapausta. Suurin osa tapauksista on yksittäisiä sairastumisia, jolloin tartuntalähde jää selvittämättä. Yksittäisiä epidemioita esiintyy silloin tällöin ja ne ovat useimmiten liittyneet saastuneeseen juomaveteen tai pastöroimattoman maidon juomiseen. Epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että merkittäviä riskitekijöitä ihmisten tartunnoissa ovat huonosti kuumennetun broilerinlihan syöminen, kontakti nautoihin ja lemmikkieläimiin, kaivoveden juominen, uiminen luonnonvesissä sekä ulkomaan matkat. C. jejuni on yleinen kotieläinten ja luonnonvaraisten eläinten suolistossa. Isäntäeläinten laaja kirjo ja tartuntareittien moninaisuus sekä kantojen laaja moninaisuus vaikeuttavat taudin epidemiologian selvittämistä ja tehokkaiden ehkäisymenetelmien kehittämistä.
Professori Hännisen ryhmän artikkelijulkaisut, joihin uutisessa viitataan:
Kivistö RI, Kovanen S, Skarp-de Haan A, Schott T, Rahkio M, Rossi M, Hänninen ML. Evolution and comparative genomics of Campylobacter jejuni ST-677 clonal complex. Genome Biology and Evolution, 2014 Sep 4; 6 (9): 2424-2438. doi: 10.1093/gbe/evu194.
Revez J, Zhang J, Schott T, Kivistö R, Rossi M, Hänninen ML. Genomic variation between Campylobacter jejuni isolates associated with milk-borne-disease outbreaks. Journal of Clinical Microbiology, 2014 Aug; 52 (8): 2782-2786. doi: 10.1128/JCM.00931-14.
Revez J, Llarena AK, Schott T, Kuusi M, Hakkinen M, Kivistö R, Hänninen ML, Rossi M. Genome analysis of Campylobacter jejuni strains isolated from a waterborne outbreak. BMC Genomics 2014 Sep 8; 15: 768. doi: 10.1186/1471-2164-15-768.
Kovanen SM, Kivistö RI, Rossi M, Schott T, Kärkkäinen UM, Tuuminen T, Uksila J, Rautelin H, Hänninen ML. MLST and whole-genome MLST of human Campylobacter jejuni isolates from three districts during a seasonal peak in Finland. Journal of Clinical Microbiology, 2014 Sep 17. doi:10.1128/JCM.01959-14. [Epub ahead of print]
Teksti: Eeva Karmitsa, eläinlääketieteellinen tiedekunta
M.Sc. Zhen Zhang väittelee 28.11.2014 kello 12 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Characterization of neurotoxin gene location, toxigenesis and cold tolerance in Clostridium botulinum”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Walter-sali, EE-talo, Agnes Sjöbergin katu 2, Helsinki.
Vastaväittäjänä on professori Mikael Skurnik, Helsingin yliopisto, ja kustoksena on professori Miia Lindström.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-0395-6
Väittelijän yhteystiedot:
Zhen Zhang
zhen.zhang@helsinki.fi
Tohtorikoulutettava, ELL Mariella Aalto-Araneda elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osastolta oli mukana Suomen edustajana Next Generation Global Health Security (GHS) Leaders -kokouksessa Washington DC:ssa, jossa 35 nuorta eri alojen ammattilaista keskustelivat maailman terveysturvallisuuden edistämisestä. Aalto-Araneda osallistuu myös Next Generation GHS Leaders -ryhmän perustamiskirjan laatimiseen ja jatkotoiminnan suunnitteluun.
Mariella Aalto-Aranedan osallistuminen tapahtumaan varmistui maa- ja metsätalousministeriön näkemyksen myötä: tapahtumaan haluttiin lähettää henkilö, jolla on vahva tieteellinen tausta Global Health Security Agenda (GHSA) -terveyskumppanuuden One Health -lähestymistapaan nähden. ”Osallistujahaussa huomioiduksi ja valituksi tuleminen on jo sinänsä meriitti osastollemme ja tiedekunnallemme, koska eläinlääkärin asiantuntemus tarttuvista taudeista, epidemiologiasta ja elintarvikehygieniasta katsottiin tärkeäksi maailman terveysturvallisuuteen liittyvässä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Verkostoituminen GHSA-kumppanuudessa vaikuttavien tahojen kanssa voi poikia myös tulevaisuudessa osastollemme tutkimusyhteistyötä ja kutsuja vastaaviin asiantuntijatehtäviin” kertoo Aalto-Araneda.
Valkoisen talon konferenssikeskuksessa järjestettyyn Next Generation GHS Leaders -kokoukseen osallistui 35 nuorta ammattilaista muun muassa lääketieteen, politiikan ja talouden aloilta 15 eri maasta; Aalto-Araneda oli toinen kokoukseen osallistuneista eläinlääkäreistä. Kokouksessa ideoitiin projekteja, joita nuoret ammattilaiset voisivat yksin tai yhdessä toteuttaa kansainvälisen terveysturvallisuutta edistävän kumppanuuden (GHSA:n) vahvistamiseksi, ja keskusteltiin ensimmäistä kertaa koolle kutsutun Next Generation GHS Leaders -ryhmän järjestäytymisestä maailmanlaajuiseksi nuorten ammattilaisten verkostoksi. ”GHSA-terveyskumppanuushankkeen tavoitteena on ehkäistä epidemioita sekä havaita terveysuhat ja vastata niihin ajoissa; lähtökohtana ovat kansainväliseen liikkuvuuteen ja uusiin ajankohtaisiin tartuntatautiuhkiin liittyvät terveyshaasteet, kuten Ebola ja MERS-koronavirus. Konkreettisia toimenpiteitä terveyskumppanuushankkeen tavoitteiden saavuttamiseksi ovat muun muassa tartuntatauteihin liittyvän valmiuden kehittäminen, WHO:n kansainvälisen terveyssäännöstön täytäntöönpano ja eri hallinnonalojen sekä kansainvälisten järjestöjen yhteistyön vahvistaminen” valottaa Aalto-Araneda.
GHSA-terveyskumppanuushankkeen puitteissa halutaan luoda nuorille kansainvälisen terveysturvallisuuden parissa työskenteleville ammattilaisille mahdollisuuksia vaikuttaa ja tuoda esiin uusia ideoita hankkeen toiminnan vahvistamiseksi. Tämän vuoksi Yhdysvaltojen aloitteesta perustettiin syyskuussa 2014 ensimmäistä kertaa kokoontunut Next Generation GHS Leaders -ryhmä. Ryhmän on tarkoitus kokoontua jatkossakin ja laajentaa toimintakenttäänsä: pyrkimyksenä on vakiinnuttaa ryhmän asema osana kansainvälistä GHSA-terveyskumppanuushanketta, ja innostaa uusia nuoria ammattilaisia eri puolilta maailmaa mukaan toimintaan. Aalto-Araneda osallistuu Next Generation GHS Leaders -ryhmän perustamiskirjan laatimiseen ja jatkotoiminnan suunnitteluun. ”Washingtonissa järjestetty Next Generation Leaders -kokous oli yksittäinen tapahtuma ja siihen osallistuneet nuoret ammattilaiset vasta keskustelevat mahdollisesta jatkoyhteistyöstä GHSA-terveyskumppanuuden sisällä; joka tapauksessa aion pitää jatkossakin yhteyttä GHSA-johtoon ja nuorten ammattilaisten ryhmään. Kehittelemme myös Suomessa vastaavaa nuorten ammattilaisten toimintaa, mutta suunnitelmat ovat vielä alkuvaiheessa. Lisää uutisoitavaa tämän yhteistyön vaikuttavuudesta yliopistoympyröissä toivottavasti seuraa myöhemmin!” summaa Aalto-Araneda.
Kokouksen lisäksi Aalto-Araneda osallistui tapahtuman yhteydessä George Washington yliopistossa järjestettyyn ”Global Health Security Agenda: Non Governmental Perspectives on Addressing Emerging and Evolving Biological Threats” -kansalaisjärjestökonferenssiin sekä suurlähettiläs Ritva Koukku-Ronden vastaanottoon Suomen suurlähetystössä Washington DC:ssa.
Viisivuotinen GHSA-terveyskumppanuushanke käynnistyi Yhdysvaltojen aloitteesta helmikuussa 2014, ja siihen on sitoutunut 45 maata. Yksittäisten maiden lisäksi mukana ovat Euroopan unioni, Maailman terveysjärjestö WHO, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO sekä Maailman eläintautijärjestö OIE.
Next Generation Global Health Security (GHS) Leaders -kokous järjestettiin ministeritason kokouksen oheistapahtumana. Valkoisessa talossa pidettiin 26.9.2014 kansainvälisen terveysturvallisuutta edistävän kumppanuuden, Global Health Security Agenda’n (GHSA) kokous, johon matkusti Suomesta peruspalveluministeri Susanna Huovisen delegaatio. Suomi on mukana GHSA-terveyskumppanuushankkeen ohjausryhmässä, ja toimii terveyskumppanuuden puheenjohtajana vuonna 2015. Suomessa hankkeeseen osallistuvat sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, ulkoasiainministeriö sekä puolustusministeriö.
Centers for Disease Control:n (Atlanta, GA, USA) Branch manager, Dr. John Barr sekä tutkimuskemisti, Dr. Suzanne Kalb vierailivat osastolla 2.12.2014. Vierailun yhteydessä he pitivät korkeatasoisen seminaariesityksen uusimmista massaspektrometriaan perustuvista menetelmistä toiminnallisen botulinumneurotoksiinin osoittamiseksi potilas- ja elintarvikenäytteistä. Esitys herätti suurta mielenkiintoa osaston tutkijoissa ja aikaansai vilkkaan keskustelun.
Yersinia pseudotuberculosis on merkittävä ruokamyrkytysbakteeri, joka on aiheuttanut viime vuosina useita epidemioita Suomessa kasvisten ja raakamaidon välityksellä. Y. pseudotuberculosis -ruokamyrkytyksen taudinkuva ihmisillä vaihtelee itsestään rajoittuvasta suolitulehduksesta hengenvaaralliseen yleisinfektioon. Vakavat jälkitaudit, kuten kyhmyruusu ja reaktiivinen niveltulehdus, ovat melko yleisiä. ELL Eveliina Palonen selvittää väitöstutkimuksessaan tekijöitä, jotka vaikuttavat Y. pseudotuberculosiksen selviytymiseen ja lisääntymiseen kylmässä sekä muissa stressiolosuhteissa. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi tämän ruokamyrkytysbakteerin osoittamiseen käytettyjen virulenssigeenien monimuotoisuutta.
Y. pseudotuberculosis kykenee kasvamaan jääkaappilämpötilassa sekä suojakaasu- ja tyhjiöpakkauksissa. Lisäksi se sietää erilaisia pH-olosuhteita ja korkeaa suolapitoisuutta. Nykytietämys tämän merkittävän taudinaiheuttajan stressinsietokeinoista on kuitenkin vielä vähäistä. Palonen selvittää tutkimuksessaan nk. kaksoiskomponenttijärjestelmien, sigmatekijä E:n ja RNA helikaasi CsdA:n vaikutuksia Y. pseudotuberculosis IP32953 -kannan stressinsietoon. Palonen havaitsi, että useiden kaksoiskomponenttijärjestelmiä ohjaavien geenien ilmentyminen kasvoi kylmässä verrattuna geenien ilmentymiseen ihannekasvulämpötilassa. Kaksoiskomponenttijärjestelmää CheA/CheY tarvitaan optimaaliseen kylmäkasvuun ja bakteerin liikkumiskykyyn. Lisäksi Palonen havaitsi sigmatekijä E:n olevan tärkeä Y. pseudotuberculosiksen stressin sietokykyyn vaikuttava tekijä, jota tarvitaan bakteerin kasvuun happamassa ympäristössä, etanolissa ja sekä matalassa että korkeassa lämpötilassa. Palosen tutkimuksessa todettiin myös RNA helikaasi CsdA:n olevan välttämätön Y. pseudotuberculosiksen kasvulle matalassa lämpötilassa.
Y. pseudotuberculosiksen eristäminen elintarvike- tai muista näytteistä on usein haastavaa, sillä se kasvaa laboratorio-olosuhteissa hitaasti ja eristysvaiheessa muut bakteerit valtaavat helposti sen elintilan. Lisäksi näytteissä on tavallisesti vain pieniä määriä Y. pseudotuberculosista muiden bakteerien ohella. Siksi Y. pseudotuberculosiksen osoittamisessa käytetään nykyään yleisesti polymeraasiketjureaktiomenetelmää virulenssigeeneihin inv, virF ja yadA kiinnittyvillä alukkeilla. Näiden virulenssigeenien vaihtelusta eri kantojen välillä ei ole tietoa. Palosen tutkimuksessa sekvensoitiin 18 Y. pseudotuberculosis kannan inv-, virF- ja yadA-geenit ja kahden Y. similis kannan inv-geeni. Virulenssigeenin yadA emäsjärjestys vaihteli eniten, geenit inv ja virF puolestaan olivat hyvin samanlaisia eri kantojen välillä. Palosen mukaan vaihtelu yadA-geenissä voi estää PCR-osoituksen ja toisaalta inv-geeniin suunnitellut alukkeet havaitsevat Y. pseudotuberculosiksen lisäksi Y. similis -kantoja.
Palosen tutkimuksesta saatu uusi tieto Y. pseudotuberculosiksen käyttämistä selviytymiskeinoista epäedullisissa kasvuolosuhteissa edesauttaa tulevaisuudessa uusien torjuntatoimenpiteiden kehittämistä elintarviketurvallisuuden parantamiseksi.
ELL Eveliina Palonen väittelee eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopistossa EE-rakennuksen Walter-salissa perjantaina 9.1.2015 klo 12 aiheesta
”Sequence variability of virulence genes and stress responses in Yersinia pseudotuberculosis”
Väitöskirja kuuluu elintarvikehygienian alaan.
Vastaväittäjänä toimii professori Atte von Wright (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Hannu Korkeala.
Eläinlääketieteellisen tiedekunnan perusopiskelijoilleen järjestämille vaihtoehtoisten opintojen kursseille voivat hakea myös valmistuneet eläinlääkärit ja muut kiinnostuneet täydennyskoulutukseen.
MOLECULAR METHODS APPLIED FOR STUDIES OF EPIDEMIOLOGY OF FOOD-BORNE AND WATER-BORNE PATHOGENS AND ANTIMICROBIAL RESISTANCE MECHANISMS
Aika ja paikka: 2.-3.3.2015 EE-talo, Agnes Sjöbergin katu 2, Viikki, Helsinki
Järjestäjä: Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto.
Sisältö: Kurssilla perehdytään patogeenisten mikrobien molekyylibiologiseen tyypittämiseen ja mikrobilääkeresistenssiin. Osallistuja ymmärtää mikrobien molekyylibiologisessa tyypittämisessä yleisesti käytettyjen menetelmien perusperiaatteet sekä tietää, miten menetelmiä voidaan käyttää hyödyksi esim. epidemiologisissa tutkimuksissa, kontaminaatioreittien selvityksessä sekä bakteerilajien tunnistamisessa. Osallistuja tuntee mikrobilääkeresistenssin syntymiseen vaikuttavat tekijät, ymmärtää resistenssimekanismit ja globaalin tilanteen mikrobilääkeresistenssiin liittyen.
Kurssikieli: Englanti
Kohderyhmä: Eläinlääketieteen perusopiskelijat, erikoiseläinlääkärin jatko-opintoja suorittavat ja muut eläinlääkärit.
Osallistumismaksut:
Lisätiedot: Professori Marja-Liisa Hänninen, marja-liisa.hanninen(at)helsinki.fi ja tutkijatohtori Annamari Heikinheimo, annamari.heikinheimo(at)helsinki.fi.
Ilmoittautumiset: Opiskelijat WebOodissa 1.2.2015 mennessä opintotunnisteella 90312, muut 13.2.2015 mennessä el-eyhl(at)helsinki.fi. Perus- ja jatko-opiskelijat ovat etusijalla.
Kurssikoko: max. 30 opiskelijaa.
ELÄINLÄÄKÄRI ESIMIEHENÄ: JOHTAMIS- JA VUOROVAIKUTUSTAIDOT
Aika ja paikka: 14.-17.4.2015 EE-talo, Agnes Sjöbergin katu 2, Viikki, Helsinki
Järjestäjä: Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto.
Sisältö: Neljän lähiopetuspäivän sisällössä käsitellään mm. seuraavia teemoja:
Kohderyhmä: Eläinlääketieteen opiskelijat sekä valmiit eläinlääkärit. Kurssi sopii niin elintarvike- ja terveysvalvonnan tehtävissä kuin praktiikassakin toimiville eläinlääkäreille
Osallistumismaksut:
Lisätietoja: Yliopistonlehtori Mari Nevas, mari.nevas(at)helsinki.fi.
Ilmoittautuminen: Opiskelijat WebOodissa 15.3.2015 mennessä opintotunnisteella 90367 (kiintiö täynnä), muut 13.2.2015 mennessä el-eyhl(at)helsinki.fi. Kurssille otetaan enintään 20 eläinlääketieteen opiskelijaa ja tämän kiintiön täyttyessä enintään viisi valmista eläinlääkäriä.
Kurssikoko: 20-25 osallistujaa.
